karju
Katso myös: Karju |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
karju (1)
- leikkaamaton sukukypsä koiraspuolinen sika
- (kuvaannollisesti, arkikieltä) vahva ja kookas miespuolinen henkilö
- Tomi oli oikea karju!
- (murteellinen) naisiin menevä mies[1]
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑrju/
- tavutus: kar‧ju
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | karju | karjut |
genetiivi | karjun | karjujen |
partitiivi | karjua | karjuja |
akkusatiivi | karju; karjun |
karjut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | karjussa | karjuissa |
elatiivi | karjusta | karjuista |
illatiivi | karjuun | karjuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | karjulla | karjuilla |
ablatiivi | karjulta | karjuilta |
allatiivi | karjulle | karjuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | karjuna | karjuina |
translatiivi | karjuksi | karjuiksi |
abessiivi | karjutta | karjuitta |
instruktiivi | – | karjuin |
komitatiivi | – | karjuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | karju- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- karju Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi muokkaa
karju