galt

Ruotsi

Substantiivi

galt yl. (2) (yks. määr. galten [luo], mon. epämäär. galtar [luo], mon. määr. galtarna [luo])

1. karju

Saksa

Verbi

galt

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä gelten
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä gelten