karjuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakarjuminen (38)
- teonnimi verbistä karjua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karjuminen | karjumiset |
| genetiivi | karjumisen | karjumisten karjumisien |
| partitiivi | karjumista | karjumisia |
| akkusatiivi | karjuminen; karjumisen |
karjumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karjumisessa | karjumisissa |
| elatiivi | karjumisesta | karjumisista |
| illatiivi | karjumiseen | karjumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karjumisella | karjumisilla |
| ablatiivi | karjumiselta | karjumisilta |
| allatiivi | karjumiselle | karjumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karjumisena (karjumisna) |
karjumisina |
| translatiivi | karjumiseksi | karjumisiksi |
| abessiivi | karjumisetta | karjumisitta |
| instruktiivi | – | karjumisin |
| komitatiivi | – | karjumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | karjumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
karjumis- | |