kirkuna
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakirkuna (12)
- kirkuminen
- edellisestä syntyvä ääni
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkirkunɑ/
- tavutus: kir‧ku‧na
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kirkuna | kirkunat |
| genetiivi | kirkunan | kirkunoiden kirkunoitten (kirkunain) |
| partitiivi | kirkunaa | kirkunoita |
| akkusatiivi | kirkuna; kirkunan |
kirkunat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kirkunassa | kirkunoissa |
| elatiivi | kirkunasta | kirkunoista |
| illatiivi | kirkunaan | kirkunoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kirkunalla | kirkunoilla |
| ablatiivi | kirkunalta | kirkunoilta |
| allatiivi | kirkunalle | kirkunoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kirkunana | kirkunoina |
| translatiivi | kirkunaksi | kirkunoiksi |
| abessiivi | kirkunatta | kirkunoitta |
| instruktiivi | – | kirkunoin |
| komitatiivi | – | kirkunoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kirkuna- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. kirkuminen
|
Ks. kirkuminen |
Aiheesta muualla
muokkaa- kirkuna Kielitoimiston sanakirjassa