SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

vokaali (6)

Katso artikkeli Vokaali Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. (fonetiikka, kielitiede) (yleensä) soinnillinen äänne, jota äännettäessä ilmavirta pääsee etenemään esteettä suun keskilinjalla ja joka voi toimia tavun ytimenä
    Suomen kielen vokaaleja ovat a, e, i, o, u, y, å, ä ja ö.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈʋo̞kɑːli]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vokaali vokaalit
genetiivi vokaalin vokaalien
vokaaleiden
vokaaleitten
partitiivi vokaalia vokaaleita
vokaaleja
akkusatiivi vokaali;
vokaalin
vokaalit
sisäpaikallissijat
inessiivi vokaalissa vokaaleissa
elatiivi vokaalista vokaaleista
illatiivi vokaaliin vokaaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vokaalilla vokaaleilla
ablatiivi vokaalilta vokaaleilta
allatiivi vokaalille vokaaleille
muut sijamuodot
essiivi vokaalina vokaaleina
translatiivi vokaaliksi vokaaleiksi
abessiivi vokaalitta vokaaleitta
instruktiivi vokaalein
komitatiivi vokaaleine-
+ omistusliite

HuomautuksetMuokkaa

  • Sanaa käytetään joskus virheellisesti myös tarkoittamaan lauluja (engl. vocals), kts. vokalisti

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

etuvokaali, kaksoisvokaali, puolivokaali, takavokaali, umpivokaali, vokaalimusiikki, vokaalisointu, vokaalivartalo

Aiheesta muuallaMuokkaa