konsonantti

Suomi

konsonantti (5)

Katso artikkeli Konsonantti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

(fonetiikka) äänne, jota äännettäessä ilmavirta ei pääse etenemään esteettä suun keskilinjalla
kirjain, jota käytetään kuvaamaan ko. äänteitä
Suomen kielen konsonantteja ovat b, c, d, f, g, h, j, k, l, m, n, (ŋ), p, r, s, š, t, v, z ja ž.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	konsonantti	konsonantit
genetiivi	konsonantin	konsonanttien (konsonanttein)
partitiivi	konsonanttia	konsonantteja
akkusatiivi	konsonantti; konsonantin	konsonantit
sisäpaikallissijat
inessiivi	konsonantissa	konsonanteissa
elatiivi	konsonantista	konsonanteista
illatiivi	konsonanttiin	konsonantteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	konsonantilla	konsonanteilla
ablatiivi	konsonantilta	konsonanteilta
allatiivi	konsonantille	konsonanteille
muut sijamuodot
essiivi	konsonanttina	konsonantteina
translatiivi	konsonantiksi	konsonanteiksi
abessiivi	konsonantitta	konsonanteitta
instruktiivi	–	konsonantein
komitatiivi	–	konsonantteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	konsonanti-
vahva vartalo	konsonantti-
konsonantti- vartalo	-

1. äänne, jota äännettäessä ilmavirta ei pääse etenemään esteettä suun keskilinjalla