Wikipedia
Katso artikkeli Kirjain Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kirjain (33) (monikko kirjaimet)

  1. äänteisiin perustuvan kirjoitusjärjestelmän merkki
    A on aakkosten ensimmäinen kirjain.

EtymologiaMuokkaa

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈk̟irjɑin]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kirjain kirjaimet
genetiivi kirjaimen kirjaimien
kirjainten
partitiivi kirjainta kirjaimia
akkusatiivi kirjain;
kirjaimen
kirjaimet
sisäpaikallissijat
inessiivi kirjaimessa kirjaimissa
elatiivi kirjaimesta kirjaimista
illatiivi kirjaimeen kirjaimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kirjaimella kirjaimilla
ablatiivi kirjaimelta kirjaimilta
allatiivi kirjaimelle kirjaimille
muut sijamuodot
essiivi kirjaimena
(kirjainna)
kirjaimina
translatiivi kirjaimeksi kirjaimiksi
abessiivi kirjaimetta kirjaimitta
instruktiivi kirjaimin
komitatiivi kirjaimine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

alkukirjain, kapiteelikirjain, kirjainkirjoitus, kirjainkoko, kirjainlaji, kirjainmerkki, kirjainsana, kirjaintyyli, kirjaintyyppi, kirjainväli, kirjainvälistys, kirjoituskirjain, kohokirjain, korukirjain, kultakirjain, kursiivikirjain, painokirjain, petiittikirjain, riimukirjain, siirtokirjain, tekstauskirjain, tikkukirjain, tulikirjain, tunnuskirjain, valokirjain

IdiomitMuokkaa

  • kuollut kirjain
  • toimia ~ kirjaimen mukaan

Aiheesta muuallaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kirjain

  1. (taivutusmuoto) monikon genetiivi sanasta kirja

ViitteetMuokkaa

  1. Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. 1, A–K, s. 74, 152, 235, 369. Päätoimittaja Erkki Itkonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992 (2. painos 2001). ISBN 951-717-692-9.