klusiili
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
klusiili (5)
- (fonetiikka) umpiäänne; äänne, joka syntyy kun ilmavirta ensin katkaistaan ääntöväylässä ja annetaan sitten purkautua
- Suomen kielen klusiileja ovat b, d, g, k, p t ja ʔ.
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | klusiili | klusiilit |
| genetiivi | klusiilin | klusiilien (klusiilein) |
| partitiivi | klusiilia | klusiileja |
| akkusatiivi | klusiili; klusiilin |
klusiilit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | klusiilissa | klusiileissa |
| elatiivi | klusiilista | klusiileista |
| illatiivi | klusiiliin | klusiileihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | klusiililla | klusiileilla |
| ablatiivi | klusiililta | klusiileilta |
| allatiivi | klusiilille | klusiileille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | klusiilina | klusiileina |
| translatiivi | klusiiliksi | klusiileiksi |
| abessiivi | klusiilitta | klusiileitta |
| instruktiivi | – | klusiilein |
| komitatiivi | – | klusiileine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | klusiili- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- klusiili Tieteen termipankissa