Katso myös: kutkâ

Suomi muokkaa

Pronomini muokkaa

kutka

  1. (interrogatiivinen, taivutusmuoto, vanhahtava) monikkomuoto sanasta kuka
  2. (indefiniittinen, taivutusmuoto, vanhahtava) monikkomuoto sanasta kuka

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Anagrammit muokkaa

katku, takku, tukka

Substantiivi muokkaa

kutka (10)[1]

  1. kutina

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkut̪kɑ/
  • tavutus: kut‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kutka kutkat
genetiivi kutkan kutkien
(kutkain)
partitiivi kutkaa kutkia
akkusatiivi kutka;
kutkan
kutkat
sisäpaikallissijat
inessiivi kutkassa kutkissa
elatiivi kutkasta kutkista
illatiivi kutkaan kutkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kutkalla kutkilla
ablatiivi kutkalta kutkilta
allatiivi kutkalle kutkille
muut sijamuodot
essiivi kutkana kutkina
translatiivi kutkaksi kutkiksi
abessiivi kutkatta kutkitta
instruktiivi kutkin
komitatiivi kutkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kutka-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kutka Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti muokkaa

Substantiivi muokkaa

kutka

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta kutak

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10