Redirect arrow without text.svg
Katso myös: -kun, Kun. ja kůň


SuomiMuokkaa

KonjunktioMuokkaa

kun

  1. (alistuskonjunktio) aloittaa aikaa ilmaisevan sivulauseen; sitten kun
    Kissa on innoissaan, kun se saa hiiren kiinni. (viittaa samanaikaiseen tapahtumiseen)
    Tuskin yksi oli lähtenyt, kun toinen tuli. (viittaa aiemmin tapahtuneeseen)
    Kun saan tämän valmiiksi, menen kotiin. (viittaa tulevaan aikaan)
  2. aloittaa sivulauseen, joka ilmaisee vastakkaisen näkökannan
    Eilen kävimme ulkona, kun taas tänään joudumme pysyttelemään sisätiloissa.
  3. aloittaa itsenäisen lauseen, usein toivomusta, toivotusta tai tunnetta ilmaisevana
    Kun se sen vielä ymmärtäisi!
  4. (arkikieltä) koska
    Ruotsi hävisi Suomelle vuonna 1995 jääkiekossa, kun Ruotsi oli liian itsevarma voitostansa.
  5. (puhekieltä) komparatiivisena konjunktiona kuin-sanan sijaan
    Sekin oli parempi kun ei mitään.
  6. (slangia) vaan
    Ei kun torstaina.

ÄäntäminenMuokkaa

EtymologiaMuokkaa

Kun on kehittynyt kuin-sanasta, joka on monikon instruktiivi ku-pronominivartalosta. Murteissa sanoja ei eroteta toisistaan ja yleiskielessäkin ero on paikoin häilyvä.[1]

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kun Kielitoimiston sanakirjassa

AklanonMuokkaa

KonjunktioMuokkaa

kun

  1. (alistuskonjunktio) jos

EsperantoMuokkaa

PrepositioMuokkaa

kun

  1. kanssa, mukana, kera

NorjaMuokkaa

AdverbiMuokkaa

kun

  1. vain

TanskaMuokkaa

AdverbiMuokkaa

kun

  1. vain

UnkariMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kun

  1. kumaani(lainen)

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.