kun
Katso myös: -kun, Kun., kůň |
SuomiMuokkaa
KonjunktioMuokkaa
kun
- (alistuskonjunktio) aloittaa aikaa ilmaisevan sivulauseen; sitten kun
- Kissa on innoissaan, kun se saa hiiren kiinni. (viittaa samanaikaiseen tapahtumiseen)
- Tuskin yksi oli lähtenyt, kun toinen tuli. (viittaa aiemmin tapahtuneeseen)
- Kun saan tämän valmiiksi, menen kotiin. (viittaa tulevaan aikaan)
- aloittaa sivulauseen, joka ilmaisee vastakkaisen näkökannan
- Eilen kävimme ulkona, kun taas tänään joudumme pysyttelemään sisätiloissa.
- aloittaa itsenäisen lauseen, usein toivomusta, toivotusta tai tunnetta ilmaisevana
- Kun se sen vielä ymmärtäisi!
- (arkikieltä) koska
- Ruotsi hävisi Suomelle vuonna 1995 jääkiekossa, kun Ruotsi oli liian itsevarma voitostansa.
- (puhekieltä) komparatiivisena konjunktiona kuin-sanan sijaan
- Sekin oli parempi kun ei mitään.
- (slangia) vaan
- Ei kun torstaina.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: [ˈkun]
EtymologiaMuokkaa
Kun on kehittynyt kuin-sanasta, joka on monikon instruktiivi ku-pronominivartalosta. Murteissa sanoja ei eroteta toisistaan ja yleiskielessäkin ero on paikoin häilyvä.[1]
KäännöksetMuokkaa
1. aikaa ilmaiseva
5. kuin
Ks. kuin |
Aiheesta muuallaMuokkaa
- kun Kielitoimiston sanakirjassa
AklanonMuokkaa
KonjunktioMuokkaa
kun
- (alistuskonjunktio) jos
EsperantoMuokkaa
PrepositioMuokkaa
kun
NorjaMuokkaa
AdverbiMuokkaa
kun
TanskaMuokkaa
AdverbiMuokkaa
kun
UnkariMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
kun
- kumaani (lainen)
UzbekkiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
kun
ViitteetMuokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.