Katso myös: Kulla

Suomi muokkaa

Pronomini muokkaa

kulla

  1. (interrogatiivinen, taivutusmuoto, vanhahtava) yksikön adessiivimuoto sanasta kuka
  2. (indefiniittinen, taivutusmuoto, vanhahtava) yksikön adessiivimuoto sanasta kuka

Verbi muokkaa

kulla

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kultaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kultaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kultaa

Norja (bokmål) muokkaa

Substantiivi muokkaa

kulla

  1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivin määräinen muoto sanasta kull

Norja (nynorsk) muokkaa

Substantiivi muokkaa

kulla

  1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivin määräinen muoto sanasta kull

Viro muokkaa

Substantiivi muokkaa

kulla

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta kuld