Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kulla


SuomiMuokkaa

PronominiMuokkaa

kulla

  1. (interrogatiivinen, taivutusmuoto, vanhahtava) yksikön adessiivimuoto sanasta kuka
  2. (indefiniittinen, taivutusmuoto, vanhahtava) yksikön adessiivimuoto sanasta kuka

VerbiMuokkaa

kulla

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kultaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kultaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kultaa

Norja (bokmål)Muokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kulla

  1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivin määräinen muoto sanasta kull

Norja (nynorsk)Muokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kulla

  1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivin määräinen muoto sanasta kull

ViroMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kulla

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta kuld