Wikipedia
Katso artikkeli Nauta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
nauta

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

nauta (9-F) (monikko naudat)

  1. onttosarvinen märehtijä, jonka lajeja ovat: biisoni, puhveli, kyttyränauta, kesy nauta. Kesyt naudat, kuten lehmä, sonni, hieho, vasikka ovat varsinaisia nautoja
  2. ruoanlaittoon tarkoitettu lehmän liha, naudanliha
    Leikkeeksi valitsin nautaa.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈnɑu̯t̪ɑ/
  • tavutus: nau‧ta

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nauta naudat
genetiivi naudan nautojen
(nautain)
partitiivi nautaa nautoja
akkusatiivi nauta;
naudan
naudat
sisäpaikallissijat
inessiivi naudassa naudoissa
elatiivi naudasta naudoista
illatiivi nautaan nautoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi naudalla naudoilla
ablatiivi naudalta naudoilta
allatiivi naudalle naudoille
muut sijamuodot
essiivi nautana nautoina
translatiivi naudaksi naudoiksi
abessiivi naudatta naudoitta
instruktiivi naudoin
komitatiivi nautoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

germaaninen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

naudanliha, naudanpaisti, naudanvuota, nautaeläin, nautakarja, nautakiiliäinen, nautapaarma, nautarotu, nautayksikkö, sikanauta

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • nauta Kielitoimiston sanakirjassa

LatinaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

Virheellinen taivutustyyppi tai suku.

  1. merimies

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 342. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.