nauta

Suomi

nauta

Substantiivi

nauta (9-F) (monikko naudat)

1. (taksonomia, yleisesti) mikä tahansa nautojen alaheimoon (Bovinae) kuuluva nautaeläinten laji tai sellaisen yksilö
2. (taksonomia, yleisesti) mikä tahansa edelliseen kuuluvan nautojen suvun (Bos) laji tai sellaisen yksilö
3. (taksonomia, erityisesti) edellisiin kuuluva laji Bos taurus tai sen yksilö
4. (keittiö) ruoka-aineena käytettävä lehmän liha: naudanliha

   Leikkeeksi valitsin nautaa.

5. (puhekieltä, halventava) tampio, ääliö

Ääntäminen

• IPA: /ˈnɑu̯t̪ɑ/
• tavutus: nau‧ta

Etymologia

• germaaninen laina

Käännökset

1. Bos taurus

englanti: bovine, neat islanti: nautgripur, naut ranska: bovin m. ruotsi: nöt (nötet), nötkreatur saksa: Rind n.

serbia: govedo n. tanska: tamkvæg turkki: sığır viro: veis, kariloom

2. naudan liha

Ks. naudanliha

Liittyvät sanat

• härkä, sonni

Johdokset

• adjektiivi: nautamainen
• substantiivit: (historiallisia) navetta

Yhdyssanat

• naudanliha, naudanpaisti, naudanvuota, nautaeläin, nautakarja, nautakiiliäinen, nautapaarma, nautarotu, nautasika, nautayksikkö, sikanauta

Aiheesta muualla

• nauta Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 908 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	nauta	nautae
akkusatiivi	nautam	nautās
genetiivi	nautae	nautārum
datiivi	nautae	nautīs
ablatiivi	nautā	nautīs

nauta m. (1)

1. merimies

Synonyymit

• navita