SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ääliö (3)[1]

  1. (arkikieltä, halventava) älylliseltä suorituskyvyltään alikehittynyt henkilö, tomppeli, typerys, idiootti
    Se tyyppi oli kyllä täysi ääliö.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈæːliø/
  • tavutus: ää‧li‧ö

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ääliö ääliöt
genetiivi ääliön ääliöiden
ääliöitten
partitiivi ääliötä ääliöitä
akkusatiivi ääliö;
ääliön
ääliöt
sisäpaikallissijat
inessiivi ääliössä ääliöissä
elatiivi ääliöstä ääliöistä
illatiivi ääliöön ääliöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ääliöllä ääliöillä
ablatiivi ääliöltä ääliöiltä
allatiivi ääliölle ääliöille
muut sijamuodot
essiivi ääliönä ääliöinä
translatiivi ääliöksi ääliöiksi
abessiivi ääliöttä ääliöittä
instruktiivi ääliöin
komitatiivi ääliöine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 3