ääliö

Suomi

Substantiivi

ääliö (3)

(arkikieltä, halventava) älylliseltä suorituskyvyltään alikehittynyt henkilö, tomppeli, typerys, idiootti
Se tyyppi oli kyllä täysi ääliö.

Ääntäminen

IPA: /ˈæːliø/
tavutus: ää‧li‧ö

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ääliö	ääliöt
genetiivi	ääliön	ääliöiden ääliöitten
partitiivi	ääliötä	ääliöitä
akkusatiivi	ääliö; ääliön	ääliöt
sisäpaikallissijat
inessiivi	ääliössä	ääliöissä
elatiivi	ääliöstä	ääliöistä
illatiivi	ääliöön	ääliöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ääliöllä	ääliöillä
ablatiivi	ääliöltä	ääliöiltä
allatiivi	ääliölle	ääliöille
muut sijamuodot
essiivi	ääliönä	ääliöinä
translatiivi	ääliöksi	ääliöiksi
abessiivi	ääliöttä	ääliöittä
instruktiivi	–	ääliöin
komitatiivi	–	ääliöine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ääliö-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. idiootti

englanti: moron
ruotsi: dumbom

swahili: kichwamaji
venäjä: балбес

Liittyvät sanat

Synonyymit

pökiö, tampio, tohelo, tollo, torvelo, tyhmyri, töhö

Johdokset

adjektiivit: ääliömäinen

Aiheesta muualla

ääliö Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=ääliö&oldid=4484829”