virveli
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavirveli (6)
- vavallinen kalastusväline, jolla viehe saadaan heitettyä kauas ja kelattua kelalla takaisin
- (musiikki) pikkurumpu
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋir.ʋe.li/
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | virveli | virvelit |
| genetiivi | virvelin | virvelien virveleiden virveleitten |
| partitiivi | virvelia | virveleita virveleja |
| akkusatiivi | virveli; virvelin |
virvelit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | virvelissa | virveleissa |
| elatiivi | virvelista | virveleista |
| illatiivi | virveliin | virveleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | virvelilla | virveleilla |
| ablatiivi | virvelilta | virveleilta |
| allatiivi | virvelille | virveleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | virvelina | virveleina |
| translatiivi | virveliksi | virveleiksi |
| abessiivi | virvelitta | virveleitta |
| instruktiivi | – | virvelein |
| komitatiivi | – | virveleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | virveli- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa[1] kalastusväline: ruotsin sanasta svirvel[1]
Käännökset
muokkaa1. kalastusväline
|
2. pikkurumpu
|
Ks. pikkurumpu |
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: virvelöidä
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- virveli Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.