Wikipedia
Katso artikkeli Metsästys Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

metsästys (39)[1]

  1. villieläinten ajo ja/tai tappaminen hyödyn saamiseksi. Aikaisemmin yleisesti erällä käynti.
  2. pyrkimys saada jokin haltuunsa, kiihkeä etsintä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmet̪sæst̪ys/
  • tavutus: met‧säs‧tys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi metsästys metsästykset
genetiivi metsästyksen metsästysten
metsästyksien
partitiivi metsästystä metsästyksiä
akkusatiivi metsästys;
metsästyksen
metsästykset
sisäpaikallissijat
inessiivi metsästyksessä metsästyksissä
elatiivi metsästyksestä metsästyksistä
illatiivi metsästykseen metsästyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi metsästyksellä metsästyksillä
ablatiivi metsästykseltä metsästyksiltä
allatiivi metsästykselle metsästyksille
muut sijamuodot
essiivi metsästyksenä metsästyksinä
translatiivi metsästykseksi metsästyksiksi
abessiivi metsästyksettä metsästyksittä
instruktiivi metsästyksin
komitatiivi metsästyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo metsästykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
metsästys-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

ajokoirametsästys, ajometsästys, haukkametsästys, ihmismetsästys, karhunmetsästys, ketunmetsästys, leijonanmetsästys, linnunmetsästys, metsästysase, metsästyshaukka, metsästyskausi, metsästyskivääri, metsästyskoira, metsästyskortti, metsästyslippu, metsästysmaa, metsästysoikeus, metsästysonni, metsästysseurue, peuranmetsästys, puhvelinmetsästys, ryöstömetsästys, salametsästys, sorsanmetsästys, tarhametsästys, urheilumetsästys

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39