erä
![]() |
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
erä (10)
- yhtenäinen rajallinen us. yhdellä kertaa käsiteltävä osuus jostain (sovitusta) määrästä
- Kertaerä.
- pelin määrätyn mittainen pelivuoro tai jakso
- eränkäynti, metsästys
- kerta
- Ei nyt tällä erää keritä.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈeræ/
- tavutus: e‧rä
TaivutusMuokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | erä | erät |
genetiivi | erän | erien (eräin) |
partitiivi | erää | eriä |
akkusatiivi | erä; erän |
erät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | erässä | erissä |
elatiivi | erästä | eristä |
illatiivi | erään | eriin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | erällä | erillä |
ablatiivi | erältä | eriltä |
allatiivi | erälle | erille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | eränä | erinä |
translatiivi | eräksi | eriksi |
abessiivi | erättä | erittä |
instruktiivi | – | erin |
komitatiivi | – | erine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | erä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
EtymologiaMuokkaa
Varhaiskanta-arjalaisesta alkumuodosta *erä, joka on todennäköisesti tarkoittanut ’erillään tai irrallaan olevaa’.[1]
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
- eräs
- adjektiivit: eri, erikko, erikoinen, erityinen
- adverbit: eri, erittäin
- substantiivit: erhe, ero
- verbit: erehtyä, eristää, erittää, erääntyä
YhdyssanatMuokkaa
alkuerä, eräajo, eräalue, eräkirja, eräkirjailija, eräkulttuuri, eräkäsittely, eräluku, erämaa, erämies, eränkävijä, eränkäynti, eräopas, eräpallo, eräpoliisi, eräpäivä, eräreitti, eräretkeily, eräretki, eräseurue, erätaito, erätalous, erätauko, erävartija, erävoitto, jäännöserä, kauppaerä, keräilyerä, koe-erä, korkoerä, kuoletuserä, kustannuserä, kuukausierä, loppuerä, lumierä, lyhennyserä, maksuerä, menoerä, määräerä, osamaksuerä, saapumiserä, tasaerä, tavaraerä toimituserä, tuloerä, tuotantoerä, täydennyserä, vakuutusmaksuerä, valmistuserä, välierä
Aiheesta muuallaMuokkaa
- erä Kielitoimiston sanakirjassa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004