Katso myös: -era, ERA, Era, era

Substantiivi

muokkaa

erä (10)

  1. yhtenäinen rajallinen us. yhdellä kertaa käsiteltävä osuus jostain (sovitusta) määrästä
    kertaerä, tuotantoerä
  2. pelin määrätyn mittainen pelivuoro tai jakso
  3. kerta
    Ei nyt tällä erää keritä.
  4. eränkäynti, metsästys
    käydä erällä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈeræ/
  • tavutus: e‧rä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi erä erät
genetiivi erän erien
(eräin)
partitiivi erää eriä
akkusatiivi erä;
erän
erät
sisäpaikallissijat
inessiivi erässä erissä
elatiivi erästä eristä
illatiivi erään eriin
ulkopaikallissijat
adessiivi erällä erillä
ablatiivi erältä eriltä
allatiivi erälle erille
muut sijamuodot
essiivi eränä erinä
translatiivi eräksi eriksi
abessiivi erättä erittä
instruktiivi erin
komitatiivi erine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo erä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Varhaiskanta-arjalaisesta alkumuodosta *erä, joka on todennäköisesti tarkoittanut ’erillään tai irrallaan olevaa’.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

alkuerä, eräajo, eräalue, eräkirja, eräkirjailija, eräkulttuuri, eräkäsittely, eräluku, erämaa, erämies, eränkävijä, eränkäynti, eräopas, eräpallo, eräpoliisi, eräpäivä, eräreitti, eräretkeily, eräretki, eräseurue, erätaito, erätalous, erätauko, erävartija, erävoitto, jäännöserä, kauppaerä, keräilyerä, koe-erä, korkoerä, kuoletuserä, kustannuserä, kuukausierä, loppuerä, lumierä, lyhennyserä, maksuerä, menoerä, määräerä, osamaksuerä, saapumiserä, tasaerä, tavaraerä toimituserä, tuloerä, tuotantoerä, täydennyserä, vakuutusmaksuerä, valmistuserä, välierä

Aiheesta muualla

muokkaa
  • erä Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004