erä
Katso myös: -era, ERA, Era, era |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaerä (10)
- yhtenäinen rajallinen us. yhdellä kertaa käsiteltävä osuus jostain (sovitusta) määrästä
- kertaerä, tuotantoerä
- pelin määrätyn mittainen pelivuoro tai jakso
- kerta
- Ei nyt tällä erää keritä.
- eränkäynti, metsästys
- käydä erällä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈeræ/
- tavutus: e‧rä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | erä | erät |
genetiivi | erän | erien (eräin) |
partitiivi | erää | eriä |
akkusatiivi | erä; erän |
erät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | erässä | erissä |
elatiivi | erästä | eristä |
illatiivi | erään | eriin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | erällä | erillä |
ablatiivi | erältä | eriltä |
allatiivi | erälle | erille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | eränä | erinä |
translatiivi | eräksi | eriksi |
abessiivi | erättä | erittä |
instruktiivi | – | erin |
komitatiivi | – | erine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | erä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaVarhaiskanta-arjalaisesta alkumuodosta *erä, joka on todennäköisesti tarkoittanut ’erillään tai irrallaan olevaa’.[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- eräs
- adjektiivit: eri, erikko, erikoinen, erityinen
- adverbit: eri, erittäin
- substantiivit: erhe, ero
- verbit: erehtyä, eristää, erittää, erääntyä
Yhdyssanat
muokkaaalkuerä, eräajo, eräalue, eräkirja, eräkirjailija, eräkulttuuri, eräkäsittely, eräluku, erämaa, erämies, eränkävijä, eränkäynti, eräopas, eräpallo, eräpoliisi, eräpäivä, eräreitti, eräretkeily, eräretki, eräseurue, erätaito, erätalous, erätauko, erävartija, erävoitto, jäännöserä, kauppaerä, keräilyerä, koe-erä, korkoerä, kuoletuserä, kustannuserä, kuukausierä, loppuerä, lumierä, lyhennyserä, maksuerä, menoerä, määräerä, osamaksuerä, saapumiserä, tasaerä, tavaraerä toimituserä, tuloerä, tuotantoerä, täydennyserä, vakuutusmaksuerä, valmistuserä, välierä
Aiheesta muualla
muokkaa- erä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004