Katso myös: -era, ERA, Era, era

Substantiivi

muokkaa

erä (10)

  1. yhtenäinen rajallinen us. yhdellä kertaa käsiteltävä osuus jostain (sovitusta) määrästä
    kertaerä, tuotantoerä
  2. pelin määrätyn mittainen pelivuoro tai jakso
  3. kerta
    Ei nyt tällä erää keritä.
  4. eränkäynti, metsästys
    käydä erällä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈeræ/
  • tavutus: e‧rä

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

Varhaiskanta-arjalaisesta alkumuodosta *erä, joka on todennäköisesti tarkoittanut ’erillään tai irrallaan olevaa’.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • erä Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004