Redirect arrow without text.svg
Katso myös: -era, Era ja era


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

erä (10)

  1. yhtenäinen rajallinen us. yhdellä kertaa käsiteltävä osuus jostain (sovitusta) määrästä
    Kertaerä.
  2. pelin määrätyn mittainen pelivuoro tai jakso
  3. eränkäynti, metsästys
  4. kerta
    Ei nyt tällä erää keritä.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈeræ/
  • tavutus: e‧rä

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi erä erät
genetiivi erän erien
(eräin)
partitiivi erää eriä
akkusatiivi erä;
erän
erät
sisäpaikallissijat
inessiivi erässä erissä
elatiivi erästä eristä
illatiivi erään eriin
ulkopaikallissijat
adessiivi erällä erillä
ablatiivi erältä eriltä
allatiivi erälle erille
muut sijamuodot
essiivi eränä erinä
translatiivi eräksi eriksi
abessiivi erättä erittä
instruktiivi erin
komitatiivi erine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Varhaiskanta-arjalaisesta alkumuodosta *erä, joka on todennäköisesti tarkoittanut ’erillään tai irrallaan olevaa’.[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

alkuerä, eräajo, eräalue, eräkirja, eräkirjailija, eräkulttuuri, eräkäsittely, eräluku, erämaa, erämies, eränkävijä, eränkäynti, eräopas, eräpallo, eräpoliisi, eräpäivä, eräreitti, eräretkeily, eräretki, eräseurue, erätaito, erätalous, erätauko, erävartija, erävoitto, jäännöserä, kauppaerä, keräilyerä, koe-erä, korkoerä, kuoletuserä, kustannuserä, kuukausierä, loppuerä, lumierä, lyhennyserä, maksuerä, menoerä, määräerä, osamaksuerä, saapumiserä, tasaerä, tavaraerä toimituserä, tuloerä, tuotantoerä, täydennyserä, vakuutusmaksuerä, valmistuserä, välierä

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • erä Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004