Katso myös: Erämaa
Wikipedia
Katso artikkeli Erämaa Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

erämaa (18)

  1. asumaton seutu, varsinkin aiemmin metsästysmaa
    Ennen erällä käytiin erämailla.
  2. (kuvaannollisesti) autiomaa

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈeræˌmɑː/
  • tavutus: e‧rä‧maa

EtymologiaMuokkaa

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

erämaa-alue, erämaapuhelin, erämaataival, hiekkaerämaa, kivierämaa

Aiheesta muuallaMuokkaa