Katso myös: Erämaa
Wikipedia
Katso artikkeli Erämaa Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Erämaa

Substantiivi muokkaa

erämaa (18)

  1. asumaton seutu, varsinkin aiemmin metsästysmaa
    Ennen erällä käytiin erämailla.
  2. (kuvaannollisesti) autiomaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈeræˌmɑː/
  • tavutus: e‧rä‧maa

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

erämaa-alue, erämaapuhelin, erämaataival, hiekkaerämaa, kivierämaa

Aiheesta muualla muokkaa