erämaa
![]() |
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
erämaa (18)
- asumaton seutu, varsinkin aiemmin metsästysmaa
- Ennen erällä käytiin erämailla.
- (kuvaannollisesti) autiomaa
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈeræˌmɑː/
- tavutus: e‧rä‧maa
EtymologiaMuokkaa
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
erämaa-alue, erämaapuhelin, erämaataival, hiekkaerämaa, kivierämaa