Katso myös: eras

Suomi muokkaa

Pronomini muokkaa

eräs (41)

  1. (indefiniittinen) asia, ihminen tai muu olento, jota kuulija ei aina ennestään tiedä; puhuja sen sijaan on siitä tietoinen, mutta ei (heti) paljasta sitä
    Eräs herra kävi kysymässä sinua.
    Haluaisin keskustella eräästä asiasta.
    Eräs nähtiin kylillä.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈeræs/
  • tavutus: e‧räs

Taivutus muokkaa

Huomautukset muokkaa

Etymologia muokkaa

Sana on tullut yleiskieleen vasta Kalevalan (1835) myötä, ja yleistynyt Aleksis Kiven tuotannon vaikutuksesta. Aiemmin sanaa käytettiin vain itäisissä murteissa.[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

muuan, muudan

Yhdyssanat muokkaa

eräänlainen

Aiheesta muualla muokkaa

  • eräs Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 613, 1252 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet muokkaa

  1. Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 126–127, 132–133. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.