eräs
Katso myös: eras |
Suomi
muokkaaPronomini
muokkaaeräs (41)
- (indefiniittinen) asia, ihminen tai muu olento, jota kuulija ei aina ennestään tiedä; puhuja sen sijaan on siitä tietoinen, mutta ei (heti) paljasta sitä
- Eräs herra kävi kysymässä sinua.
- Haluaisin keskustella eräästä asiasta.
- Eräs nähtiin kylillä.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈeræs/
- tavutus: e‧räs
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | eräs | eräät |
genetiivi | erään | eräiden eräitten |
partitiivi | erästä | eräitä |
akkusatiivi | eräs; erään | eräät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | eräässä | eräissä |
elatiivi | eräästä | eräistä |
illatiivi | erääseen | eräisiin (eräihin) |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | eräällä | eräillä |
ablatiivi | eräältä | eräiltä |
allatiivi | eräälle | eräille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | eräänä | eräinä |
translatiivi | erääksi | eräiksi |
abessiivi | (eräättä) | (eräittä) |
instruktiivi | – | eräin |
komitatiivi | – | eräine |
Huomautukset
muokkaa- Pronominin eräs käyttö epämääräisenä artikkelina on suomen kielen kannalta virheellinen.
Etymologia
muokkaaSana on tullut yleiskieleen vasta Kalevalan (1835) myötä, ja yleistynyt Aleksis Kiven tuotannon vaikutuksesta. Aiemmin sanaa käytettiin vain itäisissä murteissa.[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 126–127, 132–133. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.