eräs
Katso myös: eras |
Suomi muokkaa
Pronomini muokkaa
eräs (41)
- (indefiniittinen) asia, ihminen tai muu olento, jota kuulija ei aina ennestään tiedä; puhuja sen sijaan on siitä tietoinen, mutta ei (heti) paljasta sitä
- Eräs herra kävi kysymässä sinua.
- Haluaisin keskustella eräästä asiasta.
- Eräs nähtiin kylillä.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈeræs/
- tavutus: e‧räs
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | eräs | eräät |
genetiivi | erään | eräiden eräitten |
partitiivi | erästä | eräitä |
akkusatiivi | eräs; erään | eräät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | eräässä | eräissä |
elatiivi | eräästä | eräistä |
illatiivi | erääseen | eräisiin (eräihin) |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | eräällä | eräillä |
ablatiivi | eräältä | eräiltä |
allatiivi | eräälle | eräille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | eräänä | eräinä |
translatiivi | erääksi | eräiksi |
abessiivi | (eräättä) | (eräittä) |
instruktiivi | – | eräin |
komitatiivi | – | eräine |
Huomautukset muokkaa
- Pronominin eräs käyttö epämääräisenä artikkelina on suomen kielen kannalta virheellinen.
Etymologia muokkaa
Sana on tullut yleiskieleen vasta Kalevalan (1835) myötä, ja yleistynyt Aleksis Kiven tuotannon vaikutuksesta. Aiemmin sanaa käytettiin vain itäisissä murteissa.[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 126–127, 132–133. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.