erittää
SuomiMuokkaa
VerbiMuokkaa
erittää (53-C) (taivutus [luo])
- (rauhasesta tms.) tuottaa ulkopuolelleen
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈerit̪ːæːˣ/
- tavutus: e‧rit‧tää
EtymologiaMuokkaa
Nykyisessä merkityksessään Vomari Kilpisen 1844 esittämä uudissana. Vanhempi merkitys on ’erottaa, tehdä erilaiseksi’ ja on johdettu erä-sanasta.[1]
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
- erittää Kielitoimiston sanakirjassa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004