erittää

Suomi

Verbi

erittää (53-C) (taivutus [luo])

1. (rauhasesta tms.) tuottaa ulkopuolelleen

Ääntäminen

• IPA: /ˈerit̪ːæːˣ/
• tavutus: e‧rit‧tää

Etymologia

Nykyisessä merkityksessään Vomari Kilpisen 1844 esittämä uudissana. Vanhempi merkitys on ’erottaa, tehdä erilaiseksi’ ja on johdettu erä-sanasta.

Käännökset

1. tuottaa ulkopuolelleen

englanti: secrete espanja: secretar

ruotsi: utsöndra saksa: absondern

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: erite, eritys
• verbit: eritellä, erittyä

Aiheesta muualla

• erittää Kielitoimiston sanakirjassa