rauhanen
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarauhanen (38)
- (anatomia) solu tai soluryhmästä koostunut elin, joka erittää ulkopuolelleen jatkuvasti tai toistuvasti usein fysiologisesti vaikuttavia aineita
- Rauhaset muodostuvat epiteelistä.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrɑu̯hɑnen/, ['rɑ̝uɦɑ̝ˌne̞n]
- tavutus: rau‧ha‧nen
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rauhanen | rauhaset |
| genetiivi | rauhasen | rauhasten rauhasien |
| partitiivi | rauhasta | rauhasia |
| akkusatiivi | rauhanen; rauhasen |
rauhaset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rauhasessa | rauhasissa |
| elatiivi | rauhasesta | rauhasista |
| illatiivi | rauhaseen | rauhasiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rauhasella | rauhasilla |
| ablatiivi | rauhaselta | rauhasilta |
| allatiivi | rauhaselle | rauhasille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rauhasena (rauhasna) |
rauhasina |
| translatiivi | rauhaseksi | rauhasiksi |
| abessiivi | rauhasetta | rauhasitta |
| instruktiivi | – | rauhasin |
| komitatiivi | – | rauhasine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rauhase- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rauhas- | |
Etymologia
muokkaagermaaninen laina[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaanaalirauhanen, avorauhanen, eturauhanen, hikirauhanen, imurauhanen, kaularauhanen, kehruurauhanen, keltarauhanen, kilpirauhanen, kyynelrauhanen, käpyrauhanen, limarauhanen, lisäkilpirauhanen, mahanesterauhanen, maharauhanen, maitorauhanen, myrkkyrauhanen, nivusrauhanen, rakkularauhanen, rauhaskudos, rauhasneste, rintarauhanen, ruoansulatusrauhanen, sisäeritysrauhanen, sukupuolirauhanen, suolirauhanen, sylkirauhanen, talirauhanen, umpirauhanen
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”rauhanen”.