Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kerta (9-K)

  1. yksittäinen tapahtuma, joka voi olla tapahtumasarjan osana tai saattaa toistua sattumalta
    Monta kertaa olen ajatellut sinua ja toivonut sitä kertaa takaisin.
    Kerta kiellon päälle, jotta tulee varmasti tehdyksi.
    Tulisipa se kerta uudelleen.
    Saimme neloset: syntyi neljä lasta kerralla.
    kerta kerran jälkeen, kerrasta kertaan
  2. hetki, ajankohta, tilaisuus kun jotain tapahtuu
    Sillä kertaa onnistuin.
    Viime kerrasta onkin jo aikaa.
    Ensi kerralla sitten...
    yhden kerran, kaksi kertaa
    joka kerta
  3. (yhdyssanojen jälkiosana) kerros; tietty yhteenkuuluvien osien kokonaisuus
    yläkerta, alakerta
    vaatekerta
    vuosikerta
    äänikerta

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkert̪ɑ/
  • tavutus: ker‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kerta kerrat
genetiivi kerran kertojen
(kertain)
partitiivi kertaa kertoja
akkusatiivi kerta;
kerran
kerrat
sisäpaikallissijat
inessiivi kerrassa kerroissa
elatiivi kerrasta kerroista
illatiivi kertaan kertoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kerralla kerroilla
ablatiivi kerralta kerroilta
allatiivi kerralle kerroille
muut sijamuodot
essiivi kertana kertoina
translatiivi kerraksi kerroiksi
abessiivi kerratta kerroitta
instruktiivi kerroin
komitatiivi kertoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kerra-
vahva vartalo kerta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Balttilainen laina, joka on alkuaan tarkoittanut ’lyöntiä, iskua’. Vrt. liettuan kertù ’lyön’.[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

alakerta, elämäkerta, esityskerta, hirsikerta, huiluäänikerta, kerta-annos, kerta-astia, kertaerä, kertahyödyke, kertakäyttö, kertalippu, kertaluku, kertamaksu, kertamuovi, kertapakkaus, kertapalkkio, kertarysäys, kertasinko, kertatuli, kertavaippa, käyntikerta, monikerta, purjekerta, satakerta, vaatekerta, vuosikerta, yläkerta, äänikerta

Aiheesta muualla muokkaa

  • kerta Kielitoimiston sanakirjassa

Adverbi muokkaa

kerta

  1. (arkikieli) kerran
    Yks kerta kun tapasimme, hän sanoi muuttavansa ulkomaille.
    Kerta, joskus muinoin, se tapahtui, mutta ei kertaakaan sen jälkeen.
    Ei sitten, jos et kerta uskalla.

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kerta Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.