SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kertoja (10)[1]

  1. henkilö, joka kertoo jotakin
  2. taitava kaunokirjallisten kertomusten luoja, eepikko
    maailmankirjallisuuden suuret kertojat
  3. (kirjallisuustiede) se, jonka näkökulmasta tarina kerrotaan kaunokirjallisessa teoksessa
    minä-kertoja
  4. (matematiikka) kertolaskussa luku, joka ilmaisee, millä kerrottava kerrotaan
    Laskussa 2·3 kaksi on kertoja ja kolme on kerrottava.
  5. (elektroniikka) kertolaskupiiri, kertojapiiri

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkert̪ojɑ/
  • tavutus: ker‧to‧ja

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kertoja kertojat
genetiivi kertojan kertojien
(kertojain)
partitiivi kertojaa kertojia
akkusatiivi kertoja;
kertojan
kertojat
sisäpaikallissijat
inessiivi kertojassa kertojissa
elatiivi kertojasta kertojista
illatiivi kertojaan kertojiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kertojalla kertojilla
ablatiivi kertojalta kertojilta
allatiivi kertojalle kertojille
muut sijamuodot
essiivi kertojana kertojina
translatiivi kertojaksi kertojiksi
abessiivi kertojatta kertojitta
instruktiivi kertojin
komitatiivi kertojine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kertoja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

hän-kertoja, kertojapiiri, mestarikertoja, minä-kertoja, sadunkertoja, vitsinkertoja

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10