Wikipedia
Katso artikkeli Kertomus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

kertomus (39)

  1. satu, tarina
  2. selostus

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkert̪omus/
  • tavutus: ker‧to‧mus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kertomus kertomukset
genetiivi kertomuksen kertomusten
kertomuksien
partitiivi kertomusta kertomuksia
akkusatiivi kertomus;
kertomuksen
kertomukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kertomuksessa kertomuksissa
elatiivi kertomuksesta kertomuksista
illatiivi kertomukseen kertomuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kertomuksella kertomuksilla
ablatiivi kertomukselta kertomuksilta
allatiivi kertomukselle kertomuksille
muut sijamuodot
essiivi kertomuksena kertomuksina
translatiivi kertomukseksi kertomuksiksi
abessiivi kertomuksetta kertomuksitta
instruktiivi kertomuksin
komitatiivi kertomuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kertomukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kertomus-

Etymologia

muokkaa

verbi kertoa + johdin -mus

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

jatkokertomus, jännityskertomus, kauhukertomus, kehyskertomus, kuvakertomus, luomiskertomus, matkakertomus, proosakertomus, rakkauskertomus, rikoskertomus, sairaskertomus, sairauskertomus, seikkailukertomus, tarkastuskertomus, tilintarkastuskertomus, toimintakertomus, toiminnantarkastuskertomus, tosikertomus, vuosikertomus

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kertomus Kielitoimiston sanakirjassa
  • kertomus Tieteen termipankissa
  • Artikkelit 85, 935 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa