vuosikertomus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavuosikertomus (39)
- (liiketaloustiede) tilikauden päätteeksi laadittava selvitys yhteisön toiminnasta kuluneena vuonna
- Vuosikertomus sisältää taloustietojen lisäksi toimitusjohtajan katsauksen ja kertomuksen kuluneen vuoden tapahtumista.
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vuosikertomus | vuosikertomukset |
genetiivi | vuosikertomuksen | vuosikertomusten vuosikertomuksien |
partitiivi | vuosikertomusta | vuosikertomuksia |
akkusatiivi | vuosikertomus; vuosikertomuksen |
vuosikertomukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vuosikertomuksessa | vuosikertomuksissa |
elatiivi | vuosikertomuksesta | vuosikertomuksista |
illatiivi | vuosikertomukseen | vuosikertomuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vuosikertomuksella | vuosikertomuksilla |
ablatiivi | vuosikertomukselta | vuosikertomuksilta |
allatiivi | vuosikertomukselle | vuosikertomuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vuosikertomuksena | vuosikertomuksina |
translatiivi | vuosikertomukseksi | vuosikertomuksiksi |
abessiivi | vuosikertomuksetta | vuosikertomuksitta |
instruktiivi | – | vuosikertomuksin |
komitatiivi | – | vuosikertomuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vuosikertomukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
vuosikertomus- |
Etymologia
muokkaayhdyssana sanoista vuosi ja kertomus
Käännökset
muokkaa1. tilikauden päätteeksi laadittava selvitys yhteisön toiminnasta kuluneena vuonna
|
|
Aiheesta muualla
muokkaa- vuosikertomus Kielitoimiston sanakirjassa