Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

selostus (39)[1]

  1. usein yksityiskohtainen kertomus tapahtumien kulusta, yms.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈselost̪us/
  • tavutus: se‧los‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi selostus selostukset
genetiivi selostuksen selostusten
selostuksien
partitiivi selostusta selostuksia
akkusatiivi selostus;
selostuksen
selostukset
sisäpaikallissijat
inessiivi selostuksessa selostuksissa
elatiivi selostuksesta selostuksista
illatiivi selostukseen selostuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi selostuksella selostuksilla
ablatiivi selostukselta selostuksilta
allatiivi selostukselle selostuksille
muut sijamuodot
essiivi selostuksena selostuksina
translatiivi selostukseksi selostuksiksi
abessiivi selostuksetta selostuksitta
instruktiivi selostuksin
komitatiivi selostuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo selostukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
selostus-

Etymologia muokkaa

johdettu suomen kielen verbistä selostaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

jälkiselostus, lehtiselostus, radioselostus, tapausselostus, taustaselostus, tilanneselostus, tutkimusselostus, urheiluselostus

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39