SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kertoa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kerto

VerbiMuokkaa

kertoa (52-K) (taivutus)

  1. esittää kertomus tai selostaa toiselle jokin asia
  2. kuvailla, esittää jotain
    Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
    Tuore raportti kertoo karun kuvan Fukushiman ensihetkien kaaoksesta. (yle.fi)
  3. käsitellä, olla jonkin aiheena
    Mistä tämä näytelmä kertoo?
  4. (matematiikka) tehdä kertolaskutoimitus

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkert̪oɑˣ/, [ˈk̟e̞rto̞ɑ̝]
  • tavutus: ker‧to‧a

EtymologiaMuokkaa

  • tarkalleen ottaen frekventatiivijohdos verbistä kerrata (*kert- + -oa), mutta ei sisällä johdokselle ominaisia sivumerkityksiä ”epämääräisesti, jatkuvasti, välinpitämättömästi”
  • (matematiikka) Mnemosyne-lehdessä v. 1820 esitetty uudissana[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

kertomakirjallisuus, kertomataide

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kertoa Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.