Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kertoa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kerto

Verbi muokkaa

kertoa (52-K) (taivutus[luo])

  1. esittää kertomus tai selostaa toiselle jokin asia
  2. kuvailla, esittää jotain
    Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
    Tuore raportti kertoo karun kuvan Fukushiman ensihetkien kaaoksesta. (yle.fi)
  3. käsitellä, olla jonkin aiheena
    Mistä tämä näytelmä kertoo?
  4. (matematiikka) tehdä kertolaskutoimitus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkert̪oɑˣ/, [ˈk̟e̞rto̞ɑ̝]
  • tavutus: ker‧to‧a

Etymologia muokkaa

  • tarkalleen ottaen frekventatiivijohdos verbistä kerrata (*kert- + -oa), mutta ei sisällä johdokselle ominaisia sivumerkityksiä ”epämääräisesti, jatkuvasti, välinpitämättömästi”
  • (matematiikka) Mnemosyne-lehdessä v. 1820 esitetty uudissana[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kertomakirjallisuus, kertomataide

Aiheesta muualla muokkaa

  • kertoa Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.