kertoa
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kertoa
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kerto
Verbi muokkaa
- esittää kertomus tai selostaa toiselle jokin asia
- kuvailla, esittää jotain
- Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
- Tuore raportti kertoo karun kuvan Fukushiman ensihetkien kaaoksesta. (yle.fi)
- käsitellä, olla jonkin aiheena
- Mistä tämä näytelmä kertoo?
- (matematiikka) tehdä kertolaskutoimitus
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkert̪oɑˣ/, [ˈk̟e̞rto̞ɑ̝]
- tavutus: ker‧to‧a
Etymologia muokkaa
- tarkalleen ottaen frekventatiivijohdos verbistä kerrata (*kert- + -oa), mutta ei sisällä johdokselle ominaisia sivumerkityksiä ”epämääräisesti, jatkuvasti, välinpitämättömästi”
- (matematiikka) Mnemosyne-lehdessä v. 1820 esitetty uudissana[1]
Käännökset muokkaa
1. selostaa toiselle jokin asia tai kertomus
4. matematiikka
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- kerrotaan
- adjektiivit: kerrottu
- substantiivit: kerronta, kerto, kertoja, kertoma, kertominen, kertomus
- verbit: kertoilla
Yhdyssanat muokkaa
kertomakirjallisuus, kertomataide
Aiheesta muualla muokkaa
- kertoa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.