era

Katso myös: -era, ERA, Era, erä

Englanti

Substantiivi

era (monikko eras)

1. ajanjakso
2. aikakausi
3. ajanlasku
4. aika
5. käännekohta

Liittyvät sanat

• time

Espanja

Substantiivi

era f. (monikko eras)

1. aikakausi, aika

   Ha empezado una nueva era para nuestro país

2. ~ común, ~ cristiana, ~ de Cristo jälkeen ajanlaskun alun

Etymologia

latinan sanasta aera (DRAE)

Substantiivi

era f. (monikko eras)

1. puimatanner

Etymologia

latinan sanasta area (DRAE)

Verbi

era

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ser
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ser

Italia

Substantiivi

era f. (monikko ere)[luo]

1. aikakausi

Verbi

era

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä essere

Portugali

Substantiivi

era f. (monikko eras)[luo]

1. aikakausi

Romania

Verbi

era

1. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan imperfekti verbistä fi

Ruotsi

Pronomini

era

1. (possessiivinen) monikkomuoto sanasta er; teidän ... -nne

   era barn – teidän lapsenne (kun puhutaan monesta lapsesta)

Viro

Substantiivi

era (yhdyssanan alkuosana)

1. yksityis-, yksityinen; ykstyisomisteinen

   eraettevõtja – yksityisyrittäjä

   erahaigla – yksityissairaala

   erasektor – yksityinen sektori

2. yksityis- yksityinen; yksilöllinen, ei ammatillinen, henkilökohtainen

   eraelu – yksityiselämä

   eravisiit − yksityisvierailu

3. eri- erillinen; sivu-; itsenäinen;

   erasissekäik – sivusisäänkäynti

4. siviili, ei sotilaallinen

   erarõivas – siviilipuku, siviilivaatteet

Liittyvät sanat

• eri

Yhdyssanat

• eramaja
• erakond
• eraomandus

Aiheesta muualla

• era Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)