yksityinen
SuomiMuokkaa
AdjektiiviMuokkaa
yksityinen (38) (komparatiivi yksityisempi, superlatiivi yksityisin) (taivutus[luo])
- yhden- tai kahdenkeskinen; läheisten keskinen, ei julkiseksi tarkoitettu
- Tilaisuus on yksityinen.
- sellainen, joka kuuluu yksityishenkilölle tai kaupalliselle yritykselle, vastakohtana valtiolliselle
- Tämä tie on yksityisessä omistuksessa.
- Lähes kaikki bussiliikenne Suomessa on yksityistä.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈyksiˌt̪yi̯nen/
- tavutus: yk‧si‧tyi‧nen
EtymologiaMuokkaa
Johdos sanasta yksi. Wolmar Schildtin käyttöön ottama uudissana vuodelta 1845.[1]
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
- julkinen
- suljettu
- yhteinen
- yksittäinen, yksityistää, yksityisalue, yksityisasia, yksityisomaisuus, yksityisomistus
- yleinen
JohdoksetMuokkaa
- adverbit: yksityisesti
- substantiivit: yksityisyys
- verbit: yksityistyä, yksityistää
YhdyssanatMuokkaa
yksityisajo, yksityisalue, yksityisasia, yksityisasunto, yksityisauto, yksityiselämä, yksityisetsivä, yksityishenkilö, yksityishuone, yksityiskauppa, yksityiskeskustelu, yksityiskirje, yksityiskirjeenvaihto, yksityiskokoelma, yksityiskone, yksityiskoti, yksityiskoulu, yksityiskäynti, yksityiskäyttö, yksityislentokone, yksityisliike, yksityislääkäri, yksityismaa, yksityismetsä, yksityisoikeus, yksityisomaisuus, yksityisomistus, yksityispotilas, yksityispraktiikka, yksityispuhelu, yksityissairaala, yksityissektori, yksityissihteeri, yksityistalous, yksityistapaus, yksityistie, yksityistilaisuus, yksityistunti, yksityisvastaanotto, yksityisyrittäjä
Aiheesta muuallaMuokkaa
- yksityinen Kielitoimiston sanakirjassa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.