yksityinen

SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

yksityinen

  1. yhden- tai kahdenkeskinen; läheisten keskinen, ei julkiseksi tarkoitettu
    Tilaisuus on yksityinen.
  2. sellainen, joka kuuluu yksityishenkilölle tai kaupalliselle yritykselle, vastakohtana valtiolliselle
    Tämä tie on yksityisessä omistuksessa.
    Lähes kaikki bussiliikenne Suomessa on yksityistä.

EtymologiaMuokkaa

Johdos sanasta yksi. Wolmar Schildtin käyttöön ottama uudissana vuodelta 1845.[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

yksityisajo, yksityisalue, yksityisasia, yksityisasunto, yksityisauto, yksityiselämä, yksityisetsivä, yksityishenkilö, yksityishuone, yksityiskauppa, yksityiskeskustelu, yksityiskirje, yksityiskirjeenvaihto, yksityiskokoelma, yksityiskone, yksityiskoti, yksityiskoulu, yksityiskäynti, yksityiskäyttö, yksityislentokone, yksityisliike, yksityislääkäri, yksityismaa, yksityismetsä, yksityisoikeus, yksityisomaisuus, yksityisomistus, yksityispotilas, yksityispraktiikka, yksityispuhelu, yksityissairaala, yksityissektori, yksityissihteeri, yksityistalous, yksityistapaus, yksityistie, yksityistilaisuus, yksityistunti, yksityisvastaanotto

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.