Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

käännekohta (10-F)[1]

  1. uuden ajanjakson alku
    Elämässämme on tullut käännekohta, alamme uuden elämän.
  2. kriisi
    Taudintilassa on tullut selkeä käännekohta.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkæːnːeˣˌkoht̪ɑ/
  • tavutus: kään‧ne‧koh‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi käännekohta käännekohdat
genetiivi käännekohdan käännekohtien
(käännekohtain)
partitiivi käännekohtaa käännekohtia
akkusatiivi käännekohta;
käännekohdan
käännekohdat
sisäpaikallissijat
inessiivi käännekohdassa käännekohdissa
elatiivi käännekohdasta käännekohdista
illatiivi käännekohtaan käännekohtiin
ulkopaikallissijat
adessiivi käännekohdalla käännekohdilla
ablatiivi käännekohdalta käännekohdilta
allatiivi käännekohdalle käännekohdille
muut sijamuodot
essiivi käännekohtana käännekohtina
translatiivi käännekohdaksi käännekohdiksi
abessiivi käännekohdatta käännekohditta
instruktiivi käännekohdin
komitatiivi käännekohtine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo käännekohda-
vahva vartalo käännekohta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

yhdyssana sanoista käänne ja kohta

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-F