Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

käänne (48-J)

  1. jonkin kehityksen muuttuminen entisestä, kääntyminen
    Yrityksen odotetaan tekevän käänteen toisella vuosineljänneksellä.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkæːnːeˣ/, [ˈk̟æːnːe̞ˣ]
  • tavutus: kään‧ne

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi käänne käänteet
genetiivi käänteen käänteiden
käänteitten
partitiivi käännettä käänteitä
akkusatiivi käänne;
käänteen
käänteet
sisäpaikallissijat
inessiivi käänteessä käänteissä
elatiivi käänteestä käänteistä
illatiivi käänteeseen käänteisiin
käänteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi käänteellä käänteillä
ablatiivi käänteeltä käänteiltä
allatiivi käänteelle käänteille
muut sijamuodot
essiivi käänteenä käänteinä
translatiivi käänteeksi käänteiksi
abessiivi käänteettä käänteittä
instruktiivi kääntein
komitatiivi käänteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kääntee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
käännet-

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

hihankäänne, hihankäänne, housunkäänne, kauluskäänne, käänneaika, käännekohta, käännepiste, käänneyhtiö, käänteentekevä, rintakäänne, samettikäänne, sanakäänne, silkkikäänne, äkkikäänne

Idiomit muokkaa

  • käden käänteessä
  • joka käänteessä

Aiheesta muualla muokkaa