käänne

Suomi

Substantiivi

käänne (48-J)

jonkin kehityksen muuttuminen entisestä, kääntyminen
Yrityksen odotetaan tekevän käänteen toisella vuosineljänneksellä.

Ääntäminen

IPA: /ˈkæːnːeˣ/, [ˈk̟æːnːe̞ˣ]
tavutus: kään‧ne

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	käänne	käänteet
genetiivi	käänteen	käänteiden käänteitten
partitiivi	käännettä	käänteitä
akkusatiivi	käänne; käänteen	käänteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	käänteessä	käänteissä
elatiivi	käänteestä	käänteistä
illatiivi	käänteeseen	käänteisiin käänteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	käänteellä	käänteillä
ablatiivi	käänteeltä	käänteiltä
allatiivi	käänteelle	käänteille
muut sijamuodot
essiivi	käänteenä	käänteinä
translatiivi	käänteeksi	käänteiksi
abessiivi	käänteettä	käänteittä
instruktiivi	–	kääntein
komitatiivi	–	käänteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kääntee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	käännet-

Etymologia

verbi kääntää (heikko vartalo käännä- ) + johdin -e

Käännökset

1. jonkin kehityksen muuttuminen entisestä, kääntyminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Idiomit

käden käänteessä
joka käänteessä

Aiheesta muualla

käänne Kielitoimiston sanakirjassa