erävoitto

Suomi

Substantiivi

erävoitto

1. (urheilu) voitolle jääminen ottelun yhdessä erässä
2. (kuvaannollisesti) jossain prosessissa ennen loppua saavutettu väliaikainen menestys

   Nokialle erävoitto patenttikiistassa Applen kanssa (Taloussanomat)

   Poliisille erävoitto Ulvilan peitetoimintakiistassa (mtv.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈeræˌʋoi̯t̪ːo/
• tavutus: e‧rä‧voit‧to

Etymologia

• yhdyssana sanoista erä ja voitto

Aiheesta muualla

• erävoitto Kielitoimiston sanakirjassa