ottelu

Suomi

Substantiivi

ottelu (2)

1. vastustajaa vastaan käyty kamppailu, erityisesti urheilussa

   Ottelu päättyi vastustajan 4 — 1 voittoon.

Ääntäminen

• IPA: /ˈot̪ːelu/
• tavutus: ot‧te‧lu

Etymologia

• verbi otella ((vahva) vokaalivartalo ottel|e-) + johdin -u

Käännökset

1. vastustajaa vastaan käyty kamppailu, erityisesti urheilussa

bosnia: meč m. englanti: match hollanti: partij f. ido: kombato italia: partita f. japani: 試合 kroaatti: susret m., utakmica f., meč m. puola: mecz

romania: partidă f. ruotsi: match serbia: meč, меч m. sloveeni: tekma f. tšekki: zápas turkki: müsabaka, maç venäjä: матч, игра

Liittyvät sanat

• otella
• puoliaika

Synonyymit

• (puhekieltä) matsi

Yhdyssanat

amatööriottelu, ammattilaisottelu, avausottelu, finaaliottelu, haasteottelu, harjoitusottelu, hopeaottelu, jalkapallo-ottelu, jääkiekko-ottelu, jääpallo-ottelu, karsintaottelu, katsastusottelu, kolmiottelu, koripallo-ottelu, kotiottelu, kultaottelu, liigaottelu, loppuottelu, maailmanmestaruusottelu, maaottelu, mestaruusottelu, miekkailuottelu, nyrkkeilyottelu, näytösottelu, otteluaika, ottelupallo, ottelurangaistus, ottelutulos, painiottelu, pesäpallo-ottelu, pronssiottelu, puulaakiottelu, pöytätennisottelu, ratkaisuottelu, revanssiottelu, rugbyottelu, rästiottelu, sarjaottelu, seitsenottelu, semifinaaliottelu, seuraottelu, simultaaniottelu, sopuottelu, squash-ottelu, televisio-ottelu, tennisottelu, uusintaottelu, vesipallo-ottelu, vierasottelu, välieräottelu, ystävyysottelu

Aiheesta muualla

• ottelu Kielitoimiston sanakirjassa