Substantiivi

muokkaa

ottelu (2)

  1. vastustajaa vastaan käyty kamppailu, erityisesti urheilussa
    Ottelu päättyi vastustajan 4 — 1 voittoon.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈot̪ːelu/
  • tavutus: ot‧te‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ottelu ottelut
genetiivi ottelun ottelujen
otteluiden
otteluitten
partitiivi ottelua otteluita
otteluja
akkusatiivi ottelu;
ottelun
ottelut
sisäpaikallissijat
inessiivi ottelussa otteluissa
elatiivi ottelusta otteluista
illatiivi otteluun otteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ottelulla otteluilla
ablatiivi ottelulta otteluilta
allatiivi ottelulle otteluille
muut sijamuodot
essiivi otteluna otteluina
translatiivi otteluksi otteluiksi
abessiivi ottelutta otteluitta
instruktiivi otteluin
komitatiivi otteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ottelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

amatööriottelu, ammattilaisottelu, avausottelu, finaaliottelu, haasteottelu, harjoitusottelu, hopeaottelu, jalkapallo-ottelu, jääkiekko-ottelu, jääpallo-ottelu, karsintaottelu, katsastusottelu, kolmiottelu, koripallo-ottelu, kotiottelu, kultaottelu, liigaottelu, loppuottelu, maailmanmestaruusottelu, maaottelu, mestaruusottelu, miekkailuottelu, nyrkkeilyottelu, näytösottelu, otteluaika, ottelupallo, ottelurangaistus, ottelutulos, painiottelu, pesäpallo-ottelu, pronssiottelu, puulaakiottelu, pöytätennisottelu, ratkaisuottelu, revanssiottelu, rugbyottelu, rästiottelu, sarjaottelu, seitsenottelu, semifinaaliottelu, seuraottelu, simultaaniottelu, sopuottelu, squash-ottelu, televisio-ottelu, tennisottelu, uusintaottelu, vesipallo-ottelu, vierasottelu, välieräottelu, ystävyysottelu

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ottelu Kielitoimiston sanakirjassa