otella (67-C) (taivutus[luo])

  1. kilpailla, kisata

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈot̪elːɑˣ/
  • tavutus: o‧tel‧la

Etymologia

muokkaa

frekventatiivijohdos verbistä ottaa[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • otella Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004: ottelu