otteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaotteleminen (38)
- teonnimi verbistä otella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | otteleminen | ottelemiset |
| genetiivi | ottelemisen | ottelemisten ottelemisien |
| partitiivi | ottelemista | ottelemisia |
| akkusatiivi | otteleminen; ottelemisen |
ottelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ottelemisessa | ottelemisissa |
| elatiivi | ottelemisesta | ottelemisista |
| illatiivi | ottelemiseen | ottelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ottelemisella | ottelemisilla |
| ablatiivi | ottelemiselta | ottelemisilta |
| allatiivi | ottelemiselle | ottelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ottelemisena (ottelemisna) |
ottelemisina |
| translatiivi | ottelemiseksi | ottelemisiksi |
| abessiivi | ottelemisetta | ottelemisitta |
| instruktiivi | – | ottelemisin |
| komitatiivi | – | ottelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ottelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ottelemis- | |