eränkävijä

Suomi

Substantiivi

eränkävijä (12)

1. metsästäjä, erämies

Ääntäminen

• IPA: /ˈerænˌkæʋijæ/
• tavutus: e‧rän‧kä‧vi‧jä

Etymologia

yhdyssana osista erä (genetiivi) ja kävijä

Käännökset

1. metsästäjä

englanti: hunter, huntsman ranska: chasseur m.

ruotsi: fångstman, jägare saksa: Jäger m.

Aiheesta muualla

• eränkävijä Kielitoimiston sanakirjassa