Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

erhe (48)[1]

  1. (ylätyyliä) erehdys, virhe, rikkomus; synti

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈerheˣ/
  • tavutus: er‧he

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi erhe erheet
genetiivi erheen erheiden
erheitten
partitiivi erhettä erheitä
akkusatiivi erhe;
erheen
erheet
sisäpaikallissijat
inessiivi erheessä erheissä
elatiivi erheestä erheistä
illatiivi erheeseen erheisiin
erheihin
ulkopaikallissijat
adessiivi erheellä erheillä
ablatiivi erheeltä erheiltä
allatiivi erheelle erheille
muut sijamuodot
essiivi erheenä erheinä
translatiivi erheeksi erheiksi
abessiivi erheettä erheittä
instruktiivi erhein
komitatiivi erheine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo erhee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
erhet-

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • erhe Kielitoimiston sanakirjassa
  • erhe Tieteen termipankissa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48