Wikipedia
Katso artikkeli Synti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Synti

Substantiivi

muokkaa

synti (5-J)[1]

  1. uskonnon sääntöjen vastainen paha tai väärä teko

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsynt̪i/
  • tavutus: syn‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi synti synnit
genetiivi synnin syntien
(syntein)
partitiivi syntiä syntejä
akkusatiivi synti;
synnin
synnit
sisäpaikallissijat
inessiivi synnissä synneissä
elatiivi synnistä synneistä
illatiivi syntiin synteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi synnillä synneillä
ablatiivi synniltä synneiltä
allatiivi synnille synneille
muut sijamuodot
essiivi syntinä synteinä
translatiivi synniksi synneiksi
abessiivi synnittä synneittä
instruktiivi synnein
komitatiivi synteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo synni-
vahva vartalo synti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

helmasynti, kuolemansynti, perisynti, salasynti, synninhätä, synninpäästö, synnintunnustus, synnintunto, syntiinlankeemus, syntikuorma, syntilista, syntinen, syntipukki, syntisäkki, syntitaakka, syntiuhri, syntivelka, tekosynti

Aiheesta muualla

muokkaa
  • synti Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-J