Wikipedia
Katso artikkeli Synti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

synti (5-J)[1]

  1. uskonnon sääntöjen vastainen paha tai väärä teko

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈsynt̪i/
  • tavutus: syn‧ti

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi synti synnit
genetiivi synnin syntien
partitiivi syntiä syntejä
akkusatiivi synti;
synnin
synnit
sisäpaikallissijat
inessiivi synnissä synneissä
elatiivi synnistä synneistä
illatiivi syntiin synteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi synnillä synneillä
ablatiivi synniltä synneiltä
allatiivi synnille synneille
muut sijamuodot
essiivi syntinä synteinä
translatiivi synniksi synneiksi
abessiivi synnittä synneittä
instruktiivi synnein
komitatiivi synteine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

helmasynti, kuolemansynti, perisynti, salasynti, synninhätä, synninpäästö, synnintunnustus, synnintunto, syntiinlankeemus, syntikuorma, syntilista, syntipukki, syntisäkki, syntitaakka, syntiuhri, syntivelka, tekosynti

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • synti Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-J