peccato

Italia

Substantiivi

peccato m. (monikko peccati [luo])

1. synti

Verbi

peccato (taipumaton)

1. (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä peccare

Latina

Verbi

peccātō

1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin futuurin yksikön 2. persoonan muoto verbistä peccō
2. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin futuurin yksikön 3. persoonan muoto verbistä peccō
3. yksikön maskuliinin ja neutrin datiivimuoto sanasta peccātus (joka on partisiipin perfekti verbistä peccō)
4. yksikön maskuliinin ja neutrin ablatiivimuoto sanasta peccātus (joka on partisiipin perfekti verbistä peccō)