Substantiivi

muokkaa

rikkomus (39)

  1. rike, jonkin säännön tai lain rikkominen
    Rikkomuksen uudellentoistamisesta seuraa jälki-istunnon pidentäminen puolella tunnilla.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrikːomus/
  • tavutus: rik‧ko‧mus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rikkomus rikkomukset
genetiivi rikkomuksen rikkomusten
rikkomuksien
partitiivi rikkomusta rikkomuksia
akkusatiivi rikkomus;
rikkomuksen
rikkomukset
sisäpaikallissijat
inessiivi rikkomuksessa rikkomuksissa
elatiivi rikkomuksesta rikkomuksista
illatiivi rikkomukseen rikkomuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rikkomuksella rikkomuksilla
ablatiivi rikkomukselta rikkomuksilta
allatiivi rikkomukselle rikkomuksille
muut sijamuodot
essiivi rikkomuksena rikkomuksina
translatiivi rikkomukseksi rikkomuksiksi
abessiivi rikkomuksetta rikkomuksitta
instruktiivi rikkomuksin
komitatiivi rikkomuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rikkomukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rikkomus-

Etymologia

muokkaa

verbi rikkoa + johdin -mus

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

rikka, rikkominen, rikos

Yhdyssanat
muokkaa

jätehuoltorikkomus, liikennerikkomus, pikkurikkomus, sopimusrikkomus

Aiheesta muualla

muokkaa
  • rikkomus Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 423, 1062, 2471 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa