SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

rikkomus (39)

  1. rike, jonkin säännön tai lain rikkominen
    Rikkomuksen uudellentoistomisesta seuraa jälki-istunnon pidentäminen puolella tunnilla.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈrikkomus/
  • tavutus: rik‧ko‧mus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rikkomus rikkomukset
genetiivi rikkomuksen rikkomusten
rikkomuksien
partitiivi rikkomusta rikkomuksia
akkusatiivi rikkomus;
rikkomuksen
rikkomukset
sisäpaikallissijat
inessiivi rikkomuksessa rikkomuksissa
elatiivi rikkomuksesta rikkomuksista
illatiivi rikkomukseen rikkomuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rikkomuksella rikkomuksilla
ablatiivi rikkomukselta rikkomuksilta
allatiivi rikkomukselle rikkomuksille
muut sijamuodot
essiivi rikkomuksena rikkomuksina
translatiivi rikkomukseksi rikkomuksiksi
abessiivi rikkomuksetta rikkomuksitta
instruktiivi rikkomuksin
komitatiivi rikkomuksine-
+ omistusliite

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

jätehuoltorikkomus, liikennerikkomus, pikkurikkomus, sopimusrikkomus

Aiheesta muuallaMuokkaa