rike
Katso myös: Rike |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrikeˣ/
- tavutus: ri‧ke
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rike | rikkeet |
genetiivi | rikkeen | rikkeiden rikkeitten |
partitiivi | rikettä | rikkeitä |
akkusatiivi | rike; rikkeen |
rikkeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rikkeessä | rikkeissä |
elatiivi | rikkeestä | rikkeistä |
illatiivi | rikkeeseen | rikkeisiin rikkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rikkeellä | rikkeillä |
ablatiivi | rikkeeltä | rikkeiltä |
allatiivi | rikkeelle | rikkeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rikkeenä | rikkeinä |
translatiivi | rikkeeksi | rikkeiksi |
abessiivi | rikkeettä | rikkeittä |
instruktiivi | – | rikkein |
komitatiivi | – | rikkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rikkee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
riket- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. vähäinen rikkomus, erehdys
|
Liittyvät sanat
muokkaaVieruskäsitteet
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: rikkeetön
Yhdyssanat
muokkaapikkurike, rikemaksu, rikesakko
Aiheesta muualla
muokkaaRuotsi
muokkaaAdjektiivi
muokkaarike
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko muoto sanasta rik
Substantiivi
muokkaarike n. (4) (yks. määr. riket [luo], mon. epämäär. riken [luo], mon. määr. rikena [luo])
- valtakunta
- (eläintiede) kunta
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- rike Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768. Hakusana rikkoa.