Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Rike

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

rike (48-A)

  1. vähäinen rikkomus, erehdys

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈrikeˣ/
  • tavutus: ri‧ke

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rike rikkeet
genetiivi rikkeen rikkeiden
rikkeitten
partitiivi rikettä rikkeitä
akkusatiivi rike;
rikkeen
rikkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi rikkeessä rikkeissä
elatiivi rikkeestä rikkeistä
illatiivi rikkeeseen rikkeisiin
rikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rikkeellä rikkeillä
ablatiivi rikkeeltä rikkeiltä
allatiivi rikkeelle rikkeille
muut sijamuodot
essiivi rikkeenä rikkeinä
translatiivi rikkeeksi rikkeiksi
abessiivi rikkeettä rikkeittä
instruktiivi rikkein
komitatiivi rikkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rikkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
riket-

EtymologiaMuokkaa

johdos sanasta rikkoa[1]

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

pikkurike, rikemaksu, rikesakko

VieruskäsitteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • rike Kielitoimiston sanakirjassa

RuotsiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

rike

  1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko muoto sanasta rik

SubstantiiviMuokkaa

rike n. (4) (yks. määr. riket [luo], mon. epämäär. riken [luo], mon. määr. rikena [luo])

  1. valtakunta
  2. (eläintiede) kunta

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • rike Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

ViitteetMuokkaa

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768. Hakusana rikkoa.