Katso myös: Rike

Substantiivi

muokkaa

rike (48-A)

  1. vähäinen rikkomus, erehdys

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrikeˣ/
  • tavutus: ri‧ke

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rike rikkeet
genetiivi rikkeen rikkeiden
rikkeitten
partitiivi rikettä rikkeitä
akkusatiivi rike;
rikkeen
rikkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi rikkeessä rikkeissä
elatiivi rikkeestä rikkeistä
illatiivi rikkeeseen rikkeisiin
rikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rikkeellä rikkeillä
ablatiivi rikkeeltä rikkeiltä
allatiivi rikkeelle rikkeille
muut sijamuodot
essiivi rikkeenä rikkeinä
translatiivi rikkeeksi rikkeiksi
abessiivi rikkeettä rikkeittä
instruktiivi rikkein
komitatiivi rikkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rikkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
riket-

Etymologia

muokkaa

johdos sanasta rikkoa[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Vieruskäsitteet
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

pikkurike, rikemaksu, rikesakko

Aiheesta muualla

muokkaa
  • rike Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 423, 1062, 2471 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Ruotsi

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

rike

  1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko muoto sanasta rik

Substantiivi

muokkaa

rike n. (4) (yks. määr. riket [luo], mon. epämäär. riken [luo], mon. määr. rikena [luo])

  1. valtakunta
  2. (eläintiede) kunta

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • rike Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768. Hakusana rikkoa.