rike
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrikeˣ/
- tavutus: ri‧ke
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rike | rikkeet |
| genetiivi | rikkeen | rikkeiden rikkeitten |
| partitiivi | rikettä | rikkeitä |
| akkusatiivi | rike; rikkeen |
rikkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rikkeessä | rikkeissä |
| elatiivi | rikkeestä | rikkeistä |
| illatiivi | rikkeeseen | rikkeisiin rikkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rikkeellä | rikkeillä |
| ablatiivi | rikkeeltä | rikkeiltä |
| allatiivi | rikkeelle | rikkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rikkeenä | rikkeinä |
| translatiivi | rikkeeksi | rikkeiksi |
| abessiivi | rikkeettä | rikkeittä |
| instruktiivi | – | rikkein |
| komitatiivi | – | rikkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rikkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
riket- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. vähäinen rikkomus, erehdys
|
Liittyvät sanat
muokkaaVieruskäsitteet
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: rikkeetön
Yhdyssanat
muokkaapikkurike, rikemaksu, rikesakko
Aiheesta muualla
muokkaaRuotsi
muokkaaAdjektiivi
muokkaarike
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko muoto sanasta rik
Substantiivi
muokkaarike n. (4) (yks. määr. riket [luo], mon. epämäär. riken [luo], mon. määr. rikena [luo])
- valtakunta
- (eläintiede) kunta
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- rike Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768. Hakusana rikkoa.