valtakunta

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

valtakunta (10-J)

  1. valtiosta erityisesti monarkian yhteydessä ja eräissä historiallisissa merkityksissä käytetty nimitys, valtioon kuuluvat maa-alueet
    Rooman valtakunta
    Koko valtakuntaa on kyettävä puolustamaan.
    valtakunnanoikeus
  2. (kuvaannollisesti) jonkin abstraktin hallinta-alue
    Jumalan valtakunta
    Meillä autotalli saa olla miesten valtakuntaa.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋɑlt̪ɑˌkunt̪ɑ/
  • tavutus: val‧ta‧kun‧ta

EtymologiaMuokkaa

yhdyssana sanoista valta ja kunta; Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

valtakunnanoikeus, valtakunnanraja, valtakunnansali, valtakunnanverkko

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.