Wikipedia
Katso artikkeli Monarkia Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

monarkia (12)[1]

  1. hallitusmuoto, jossa valtion johdossa on asemansa perinyt tai vaalilla valittu monarkki. Monarkia voi olla absoluuttinen eli rajaton yksinvalta, perustuslaillinen tai parlamentaarinen. Monarkioista käytetään nimityksiä keisarikunta, kuningaskunta tai ruhtinaskunta.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmonɑrˌkiɑ/
  • tavutus: mo‧nar‧ki‧a

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi monarkia monarkiat
genetiivi monarkian monarkioiden
monarkioitten
(monarkiain)
partitiivi monarkiaa monarkioita
akkusatiivi monarkia;
monarkian
monarkiat
sisäpaikallissijat
inessiivi monarkiassa monarkioissa
elatiivi monarkiasta monarkioista
illatiivi monarkiaan monarkioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi monarkialla monarkioilla
ablatiivi monarkialta monarkioilta
allatiivi monarkialle monarkioille
muut sijamuodot
essiivi monarkiana monarkioina
translatiivi monarkiaksi monarkioiksi
abessiivi monarkiatta monarkioitta
instruktiivi monarkioin
komitatiivi monarkioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo monarkia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kaksoismonarkia

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12