Wikipedia
Katso artikkeli Monarkia Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

monarkia (12)[1]

  1. hallitusmuoto, jossa valtion johdossa on asemansa perinyt tai vaalilla valittu monarkki. Monarkia voi olla absoluuttinen eli rajaton yksinvalta, perustuslaillinen tai parlamentaarinen. Monarkioista käytetään nimityksiä keisarikunta, kuningaskunta tai ruhtinaskunta.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmonɑrˌkiɑ/
  • tavutus: mo‧nar‧ki‧a

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi monarkia monarkiat
genetiivi monarkian monarkioiden
monarkioitten
(monarkiain)
partitiivi monarkiaa monarkioita
akkusatiivi monarkia;
monarkian
monarkiat
sisäpaikallissijat
inessiivi monarkiassa monarkioissa
elatiivi monarkiasta monarkioista
illatiivi monarkiaan monarkioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi monarkialla monarkioilla
ablatiivi monarkialta monarkioilta
allatiivi monarkialle monarkioille
muut sijamuodot
essiivi monarkiana monarkioina
translatiivi monarkiaksi monarkioiksi
abessiivi monarkiatta monarkioitta
instruktiivi monarkioin
komitatiivi monarkioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo monarkia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kaksoismonarkia

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12