Substantiivi

muokkaa

rikkoa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta rikko
 
rikkoa [1] muna

rikkoa (52-A) (taivutus[luo])

  1. tehdä rikkinäiseksi, särkeä, panna palasiksi
    Ei riittänyt, että särjit sydämeni, nyt rikoit myös autoni.
    Ville rikkoi ikkunan.
  2. toimia noudattamatta sääntöjä tai lupausta
    Tämä video on poistettu, koska se rikkoo YouTuben käyttöehtoja. (youtube.com)
    He rikkoivat sopimuksen, siitä ei selviä seurauksitta.
  3. vaihtaa seteli pienemmiksi rahoiksi
    Voisitko rikkoa satasen.
  4. poistaa rikat, perata
    Keräsimme niin paljon puolukoita, että olen saanut rikkoa niitä yli tunnin, eikä loppu edes häämötä.
    Tuulella oli nopeaa rikkoa, kaadettiin vain korin sisältö korkealta lakanalle ja rikat lensivät tuuleen.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrikːoɑˣ/
  • tavutus: rik‧ko‧a

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

rikka, rikkomus

Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • rikkoa Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 423, 970, 1062 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa