Substantiivi

muokkaa

särkeä

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta särki

särkeä (58-L) (taivutus[luo])

  1. rikkoa, hajottaa palasiksi
    Matti ja Maija särkivät ikkunan heittämällä siihen lumipallon.
  2. jomottaa, tuntua pidempään kuin hetkellisesti aistittavana kipuna
    Hammastani särkee taas.
  3. (audio- tai muusta signaalista) aiheuttaa yliohjautumista, synnyttää säröä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsærkeæˣ/, [ˈsærk̟e̞æ]
  • tavutus: sär‧ke‧ä

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa

Idiomit

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa