särki
 |
Suomi muokkaa
Adverbi muokkaa
särki (ei vertailuasteita)
- (murteellinen, länsimurteissa, leikkimielinen, sanaleikeissä) rikki
- Tuo kuppi on särki.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsærki/
- tavutus: sär‧ki
Käännökset muokkaa
1. rikki
|
Ks. rikki |
Liittyvät sanat muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (yleisesti) mikä tahansa särkien heimoon (Cyprinidae) kuuluva karppikalojen laji tai sellaisen yksilö
- (varsinkin) mikä tahansa edelliseen kuuluvan särkien alaheimon (Leuciscinae) laji tai sellaisen yksilö
- (varsinkin) mikä tahansa edelliseen kuuluvan särkien suvun (Leuciscus) laji tai sellaisen yksilö
- (erityisesti) särkien alaheimoon kuuluvan Rutilus-suvun laji Rutilus rutilus tai sen yksilö
- Olin ongella ja sain kolme suurta särkeä, jotka paistettiin.
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | särki | särjet |
| genetiivi | särjen | särkien (särkein) |
| partitiivi | särkeä | särkiä |
| akkusatiivi | särki; särjen |
särjet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | särjessä | särjissä |
| elatiivi | särjestä | särjistä |
| illatiivi | särkeen | särkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | särjellä | särjillä |
| ablatiivi | särjeltä | särjiltä |
| allatiivi | särjelle | särjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | särkenä | särkinä |
| translatiivi | särjeksi | särjiksi |
| abessiivi | särjettä | särjittä |
| instruktiivi | – | särjin |
| komitatiivi | – | särkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | särje- | |
| vahva vartalo | särke- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. Rutilus rutilus
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
korpisärki, nokkasärki, särkikala, särkiparvi
Aiheesta muualla muokkaa
- särki Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi muokkaa
särki
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä särkeä