Wikipedia
Katso artikkeli Rikki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Rikki (Alkuaine).

SuomiMuokkaa

AdverbiMuokkaa

rikki (ei vertailuasteita)

  1. ei toimi tai on hajalla, epäkunnossa
    Auto meni rikki.
    En pääse nyt lähtemään, koska autoni on rikki.
    Ikkuna meni rikki.
    Iho on hiertynyt rikki.

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

rikkiviisas

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • rikki Kielitoimiston sanakirjassa

SubstantiiviMuokkaa

Alkuaineet
fosforirikkikloori
PSCl
 

rikki (5-A)

  1. epämetalleihin kuuluva yleinen, mauton ja hajuton, väriltään keltainen alkuaine. Rikin kemiallinen merkki on S.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈrikːi/, [ˈrik̟ːi]
  • tavutus: rik‧ki

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

rikinhaju, rikinkatku, rikinkeltainen, rikkibakteeri, rikkidioksidi, rikkihappo, rikkihiili, rikkikiisu, rikkioksidi, rikkipesuri, rikkipäästö, rikkirauta, rikkivety

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • rikki Kielitoimiston sanakirjassa

ViroMuokkaa

AdverbiMuokkaa

rikki

  1. epäkuntoon, rikki
    lift läks rikki; lift on rikkis – hissi meni rikki; hissi on rikki
  2. pilalle
    hea plaan läks rikki – hyvä suunnitelma meni pilalle
    palavaga läheb toit kergesti rikki – helteellä ruoka menee herkästi pilalle / pilaantuu herkästi

HuomautuksetMuokkaa

  • tarkoittaa käyttökelvottomaan kuntoon, epäkuntoon, vrt. katki

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa