Substantiivi

muokkaa

rikka (9-A)

  1. pieni roska
    Poimurilla poimiessa tulee marjojen joukkoon paljon rikkoja.
    Ennen rikat noukittiin tai otettiin harjalla ja rikkalapiolla, nyt tarvitaan pölynimuri tai oikein rikkaimuri.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrikːɑ/
  • tavutus: rik‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rikka rikat
genetiivi rikan rikkojen
(rikkain)
partitiivi rikkaa rikkoja
akkusatiivi rikka;
rikan
rikat
sisäpaikallissijat
inessiivi rikassa rikoissa
elatiivi rikasta rikoista
illatiivi rikkaan rikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rikalla rikoilla
ablatiivi rikalta rikoilta
allatiivi rikalle rikoille
muut sijamuodot
essiivi rikkana rikkoina
translatiivi rikaksi rikoiksi
abessiivi rikatta rikoitta
instruktiivi rikoin
komitatiivi rikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rika-
vahva vartalo rikka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Sanan on arveltu kuulvan rikkoa-verbin yhteyteen.[1]

Liittyvät sanat

muokkaa

prikka, rikkoa, rikkominen

Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

rikkaimuri, rikkakasa, rikkakasvi, rikkakihveli, rikkalapio, rikkanenätti, rikkaruoho, rikkatunkio

Idiomit

muokkaa
  • rikka rokassa
    1. pieni osa suurempaa kokonaisuutta
    2. pikkuharmi, pieni vastoinkäyminen
  • panna rikka ristiin
    1. tehdä jotain asian hyväksi
  • nähdä rikka veljensä silmässä, vaikka ei näe malkaa omassa silmässään (Raamattu)

Aiheesta muualla

muokkaa
  • rikka Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

rikka (9-A)

  1. (murteellinen) prikka
    Tähän pitäisi laittaa alle rikka.

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.