Roskia kadulla

Substantiivi

muokkaa

roska (10)

  1. kiinteää yksityiselämän jätettä, lähinnä kotitalousjätettä, lukuun ottamatta biojätettä ja ongelmajätettä
  2. roskapuhe
    Älä puhu roskaa!

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈroskɑ/
  • tavutus: ros‧ka

Taivutus

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Etymologia

muokkaa

< skandinaavinen rosk, rusk

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • roska Kielitoimiston sanakirjassa
  • roska Tieteen termipankissa
  • roska Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkeli 937 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Ruotsi

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

roska yl. (yks. määr. roskan[luo], ei monikkoa)

  1. (alueellinen) viljan ruoste

roska (1)

  1. (suomenruotsia) roskata, aiheuttaa roskaantumista