roska

Suomi

Roskia kadulla

Substantiivi

roska (10)

1. kiinteää yksityiselämän jätettä, lähinnä kotitalousjätettä, lukuun ottamatta biojätettä ja ongelmajätettä
2. roskapuhe

   Älä puhu roskaa!

Ääntäminen

• IPA: /ˈroskɑ/
• tavutus: ros‧ka

Käännökset

1. kiinteää yksityiselämän jätettä, lähinnä kotitalousjätettä, lukuun ottamatta biojätettä ja ongelmajätettä

afrikaans: vullis azeri: zibil englanti: garbage, trash, rubbish espanja: basura f. galego: lixo m. hollanti: vuilnis f./n., (flaa­mia) afval n. jiddi: מיסט [mist] n. katalaani: brossa f.

oksitaani: bordilha f. romani (Suomen): praȟos ruotsi: skräp, (suomenruotsia) rosk saksa: Mist m., Müll m. serbia: смеће/smeće n., ukraina: сміття n. venäjä: сор, мусор viro: prügi

2. roskapuhe

venäjä: ерунда, чепуха

Etymologia

< skandinaavinen rosk, rusk

Liittyvät sanat

• jäte
• rikka

Johdokset

• adjektiivit: roskainen
• substantiivit: roskaaja, roskaisuus
• verbit: roskaantua, roskata

Yhdyssanat

• roska-auto, roskaelokuva, roskajoukko, roskakala, roskakasa, roskakirjallisuus, roskakori, roskakuilu, roskakulttuuri, roskakuski, roskalaatikko, roskalaatta, roskalaina, roskalava, roskalehdistö, roskalehti, roskaläjä, roskanpolttouuni, roskapankki, roskapuhe, roskapussi, roskapönttö, roskaromaani, roskaruoka, roskasakki, roskasivu, roskasäiliö, roskatunkio, roskatynnyri, roskaväki

Aiheesta muualla

• roska Kielitoimiston sanakirjassa
• roska Tieteen termipankissa
• roska Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 937 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Ruotsi

Substantiivi

roska yl. (yks. määr. roskan[luo], ei monikkoa)

1. (alueellinen) viljan ruoste

Verbi

roska (1)

1. (suomenruotsia) roskata, aiheuttaa roskaantumista