rikkominen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarikkominen (38)
- teonnimi verbistä rikkoa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rikkominen | rikkomiset |
| genetiivi | rikkomisen | rikkomisten rikkomisien |
| partitiivi | rikkomista | rikkomisia |
| akkusatiivi | rikkominen; rikkomisen |
rikkomiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rikkomisessa | rikkomisissa |
| elatiivi | rikkomisesta | rikkomisista |
| illatiivi | rikkomiseen | rikkomisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rikkomisella | rikkomisilla |
| ablatiivi | rikkomiselta | rikkomisilta |
| allatiivi | rikkomiselle | rikkomisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rikkomisena (rikkomisna) |
rikkomisina |
| translatiivi | rikkomiseksi | rikkomisiksi |
| abessiivi | rikkomisetta | rikkomisitta |
| instruktiivi | – | rikkomisin |
| komitatiivi | – | rikkomisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rikkomise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rikkomis- | |