SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

rikkoja (10)

  1. se, joka rikkoo (särkee)
  2. henkilö, joka rikkoo sääntöä; tekee rikkeen

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈrikːojɑ/
  • tavutus: rik‧ko‧ja

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rikkoja rikkojat
genetiivi rikkojan rikkojien
(rikkojain)
partitiivi rikkojaa rikkojia
akkusatiivi rikkoja;
rikkojan
rikkojat
sisäpaikallissijat
inessiivi rikkojassa rikkojissa
elatiivi rikkojasta rikkojista
illatiivi rikkojaan rikkojiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rikkojalla rikkojilla
ablatiivi rikkojalta rikkojilta
allatiivi rikkojalle rikkojille
muut sijamuodot
essiivi rikkojana rikkojina
translatiivi rikkojaksi rikkojiksi
abessiivi rikkojatta rikkojitta
instruktiivi rikkojin
komitatiivi rikkojine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rikkoja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

avionrikkoja, lainrikkoja, lakonrikkoja, rauhanrikkoja, sopimuksenrikkoja, valanrikkoja,

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • rikkoja Kielitoimiston sanakirjassa

SubstantiiviMuokkaa

rikkoja

  1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta rikka